Elon mainingit Frenckellin pihassa

Komediateatterin ensikättely yleisön kanssa tapahtui perjantaina 3. heinäkuuta 1992 aikaisemminkin kesäteatteritarkoituksessa olleessa Frenckellin vanhassa tehtaanpihassa, kun ensi-iltaan tuli Sam Sihvon 1920-luvulla kirjoittama ja säveltämä, vuosikausia ”suomettumiskiellossa” ollut laulunäytelmä Jääkärin morsian, jonka Tapio Parkkinen ohjasi.

Tämän jääkäriaiheisen laulunäytelmän tapahtumapaikkana on Libau ja Misse-joen rintama. Näytelmän värikkyys, ajankohtaisuus ja helposti mieleen jäävän musiikin surumielinen laulava melodiikka tekivät siitä aikoinaan sangen suositun. Sen ensiesitys tapahtui 1921.

Tässä Komediateatterin kannalta historiallisessa ensimmäisessä näytelmässä keskeisissä osissa näyttelivät Ahti Kuoppala, Tuomas Parkkinen, Pekka Räty, Jevgeni Haukka, Lasse Sandberg, Mirja Räty, Suvi Lehto ja Anna Haukka. Näytelmä esitettiin kaikkiaan 50 kertaa ja se keräsi 15.000 katsojaa.

Frenckellin pihassa oli tehty teatteria aikaisemminkin. Tampereen Teatteri oli esittänyt siellä Shakespearen Romeota ja Juliaa ja Tampereen Pop-teatteri kokeellista draamaa jättiläiskokoisilla nukeilla. Nyt oli Komediateatterin vuoro.

Esko ja Maija Raipian poika, Komediateatterin tuleva johtaja Panu Raipia oli mukana Jääkärin morsiamessa sekä teatteripäällikkönä että näyttelijänä. Hän muistaa, miten kaupungin kanssa väännettiin kättä Frenckellin piha-alueella sijaitsevan kaupungin työntekijäin ruokalan saamisesta myös teatterin kahvio- ja saniteettitilaksi. Lopulta syttyi vihreä valo. Kaupunki edellytti kuitenkin, että paikalla piti aina olla yhden heidän omista emännistään – erittäin korkealla palkalla tietenkin.

– Ratkaisu toimi hienosti, Panu kertoo, – mutta muuten Frenckellin piha-alue oli hieman vaikea, koska siellä ei ollut varasto- eikä muita teknillisiä tiloja ja valmiuksia. Pukuhuoneina toimivat kaupungin mittamiesten pukuhuoneet. Siellä oltiin vähän niin kuin ”anteeksi-että me-olemme-olemassa” -meiningillä.

Samana vuonna laajennettiin toiminta myös lastenteatterin suuntaan. Niinpä 3. lokakuuta oli Tampereen yliopiston tiloissa Astrid Lindgrenin suositun hahmon seikkailuihin perustuneen Eemelin uudet metkut -näytelmän ensi-ilta. Siinä olivat keskeisissä rooleissa Antti Lang, Ossi Nylander, Anna-Liisa Mäenpää, Panu Raipia, Katariina Kuisma, Jevgeni Haukka, Heikki Mäenpää, Saija Rimppi ja Sinikka Törmälä. Eemeli keräsi 18 näytöksellä kaikkiaan 8500 katsojaa.

Eemelin roolissa näytellyt Antti Lang oli tuolloin 11-vuotias. Sittemmin hän valmistui Teatterikorkeakoulusta ja näytteli Komediateatterissa samaista Vaahteranmäem Eemeliä myös kesällä 2004.

Janhuska Lapintiellä

Joka kiirehtii, sitä hoputetaan. Kun Komediateatterille oli löydetty uusi paikka Tampellan entisestä Juhlatalosta Lapintieltä, piti lamantorjuntatalkoita jatkaa ilman muuta yrittämällä juttua, joka mitä todennäköisimmin vetäisi väkeä paikalle varmimmin. Mikä se olisi? Riski oli suuri. Ihmisillä oli niukasti rahaa. Paikka keskellä kaupunkia oli teatterin tekemiselle uusi. Löytäisikö yleisö sen? Juhlatalon pihaan päätettiin rakentaa Tampereen ensimmäinen katettu katsomo? Millainen näytelmä sinne sopisi? Komediateatterissa heiteltiin ajatuksia ilmaan aivan kuin siivekkäitä siemeniä ja katseltiin, miten ja mihin ne putosivat – putosivatko multaan vai kalliolle, kuolivatko heti vai jäivätkö henkiin, olivatko sitkeitä, alkoivatko itää? Sellaistahan uuden ohjelmiston valitseminen aina on. Epävarmaa. Aivan kuin yrittäisi Kaliforniassa tehdä eroa karmean krapulan ja maanjäristyksen välillä.

Leena Härmän ”tamperelaisnäytelmät” olivat perinteisesti olleet kaupungissa takuuvarmoja kassamenestyksiä. Nekin nousivat pohdintojen valinkauhassa pinnalle ja lopulta uudessa teatterissa päädyttiin Järvensivun kaupunginosaan sijoittuvaan grynderinäytelmään Viekää tuhkatkin pesästä, jonka kantaesitys oli ollut 1972 ja jota Työväen Teatterissa oli esitetty useita näytäntökausia.

Työväen Teatterin esityksen oli ohjannut Vili Auvinen, Komediateatterissa myöhemmin monia näytelmiä ohjanneen Tommi Auvisen isä. Olli-Pekka Ulkuniemi ohjasi puolestaan Komediateatterin version, jonka ensi-ilta oli 8. kesäkuuta 1995. Näytelmän keskeisissä osissa olivat Riitta Elstelä, Harri Laurikka, Irmeli Hirvonen, Kirsi Liimatainen, Ilkka A. Jokinen, Leila Karttunen, Panu Raipia ja Markku Eskelinen. Näytelmää esitettiin 35 kertaa ja se keräsi 9.400 katsojaa.

Viekää tuhkatkin pesästä on ennen kaikkea pääosan Aina Impi Janhuskan näytelmä. Työväen Teatterissa osa oli ollut Sylvi Salosen suuri riemuvoitto, josta oli tullut osa teatterihistoriaa. Komediateatterissa Janhuskan roolissa oli suomalaisen revyyteatterin ”perusjätkän” ja tunnetun koomikon Ossi Elstelän tytär Riitta Elstelä.

Sylvi Salosen voimakas eläytyminen Janhuskaksi johti Komediateatterin eräässä esityksessä ”välikohtaukseen”, jota kukaan katsojista tai esittäjistä tuskin koskaan unohtaa.

Näytelmässä on kohtaus Janhuskan syntymäpäiviltä, jota vietetään mehua juoden ja kakkua syöden. Kun Riitta Elstelä oli huomannut Sylvi Salosen olevan katsomossa, vei hän lasin mehua Sylvillekin, ja skoolasi tämän kanssa. Yleisö palkitsi kohtauksen ja antoi kummallekin Janhuskalle asiaankuuluvat raikuvat suosionosoitukset.

– Komediateatterin me-henki oli sinä kesänä korkeimmillaan, Panu Raipia muistelee. – Jokainen mukana ollut tunsi olevansa synnyttämässä jotakin uutta. Käynnistimmehän me uutta vakinaista kesäteatteritoimintaa aivan uudessa paikassa miltei kaupungin keskustassa.

Lisää Komediateatterin vaiheista kirjassa Isältä pojalle