|
Elon
mainingit Frenckellin pihassa
Komediateatterin
ensikättely yleisön kanssa tapahtui perjantaina 3. heinäkuuta
1992 aikaisemminkin kesäteatteritarkoituksessa olleessa Frenckellin
vanhassa tehtaanpihassa, kun ensi-iltaan tuli Sam Sihvon
1920-luvulla kirjoittama ja säveltämä, vuosikausia
”suomettumiskiellossa” ollut laulunäytelmä Jääkärin
morsian, jonka Tapio Parkkinen ohjasi.
Tämän jääkäriaiheisen laulunäytelmän tapahtumapaikkana on
Libau ja Misse-joen rintama. Näytelmän värikkyys, ajankohtaisuus
ja helposti mieleen jäävän musiikin surumielinen laulava
melodiikka tekivät siitä aikoinaan sangen suositun. Sen ensiesitys
tapahtui 1921.
Tässä
Komediateatterin kannalta historiallisessa ensimmäisessä näytelmässä
keskeisissä osissa näyttelivät Ahti Kuoppala, Tuomas Parkkinen,
Pekka Räty, Jevgeni Haukka, Lasse Sandberg, Mirja Räty, Suvi Lehto
ja Anna Haukka. Näytelmä esitettiin kaikkiaan 50 kertaa ja se keräsi
15.000 katsojaa.
Frenckellin
pihassa oli tehty teatteria aikaisemminkin. Tampereen Teatteri oli
esittänyt siellä Shakespearen Romeota
ja Juliaa ja Tampereen Pop-teatteri kokeellista draamaa jättiläiskokoisilla
nukeilla. Nyt oli Komediateatterin vuoro.
Esko
ja Maija Raipian poika, Komediateatterin tuleva johtaja Panu Raipia
oli mukana Jääkärin
morsiamessa sekä teatteripäällikkönä että näyttelijänä.
Hän muistaa, miten kaupungin kanssa väännettiin kättä
Frenckellin piha-alueella sijaitsevan kaupungin työntekijäin
ruokalan saamisesta myös teatterin kahvio- ja saniteettitilaksi.
Lopulta syttyi vihreä valo. Kaupunki edellytti kuitenkin, että
paikalla piti aina olla yhden heidän omista emännistään –
erittäin korkealla palkalla tietenkin.
–
Ratkaisu toimi hienosti, Panu kertoo, – mutta muuten Frenckellin
piha-alue oli hieman vaikea, koska siellä ei ollut varasto- eikä
muita teknillisiä tiloja ja valmiuksia. Pukuhuoneina toimivat
kaupungin mittamiesten pukuhuoneet. Siellä oltiin vähän niin kuin
”anteeksi-että me-olemme-olemassa” -meiningillä.
Samana
vuonna laajennettiin toiminta myös lastenteatterin suuntaan. Niinpä
3. lokakuuta oli Tampereen yliopiston tiloissa Astrid Lindgrenin
suositun hahmon seikkailuihin perustuneen Eemelin
uudet metkut -näytelmän ensi-ilta. Siinä olivat keskeisissä
rooleissa Antti Lang, Ossi Nylander, Anna-Liisa Mäenpää, Panu
Raipia, Katariina Kuisma, Jevgeni Haukka, Heikki Mäenpää, Saija
Rimppi ja Sinikka Törmälä. Eemeli keräsi 18 näytöksellä
kaikkiaan 8500 katsojaa.
Eemelin
roolissa näytellyt Antti Lang oli tuolloin 11-vuotias. Sittemmin hän
valmistui Teatterikorkeakoulusta ja näytteli Komediateatterissa
samaista Vaahteranmäem Eemeliä myös kesällä 2004.
Janhuska
Lapintiellä
Joka
kiirehtii, sitä hoputetaan. Kun Komediateatterille oli löydetty
uusi paikka Tampellan entisestä Juhlatalosta Lapintieltä, piti
lamantorjuntatalkoita jatkaa ilman muuta yrittämällä juttua, joka
mitä todennäköisimmin vetäisi väkeä paikalle varmimmin. Mikä
se olisi? Riski oli suuri. Ihmisillä oli niukasti rahaa. Paikka
keskellä kaupunkia oli teatterin tekemiselle uusi. Löytäisikö
yleisö sen? Juhlatalon pihaan päätettiin rakentaa Tampereen
ensimmäinen katettu katsomo? Millainen näytelmä sinne sopisi?
Komediateatterissa heiteltiin ajatuksia ilmaan aivan kuin siivekkäitä
siemeniä ja katseltiin, miten ja mihin ne putosivat – putosivatko
multaan vai kalliolle, kuolivatko heti vai jäivätkö henkiin,
olivatko sitkeitä, alkoivatko itää? Sellaistahan uuden
ohjelmiston valitseminen aina on. Epävarmaa. Aivan kuin yrittäisi
Kaliforniassa tehdä eroa karmean krapulan ja maanjäristyksen välillä.
Leena
Härmän ”tamperelaisnäytelmät” olivat perinteisesti olleet
kaupungissa takuuvarmoja kassamenestyksiä. Nekin nousivat
pohdintojen valinkauhassa pinnalle ja lopulta uudessa teatterissa päädyttiin
Järvensivun kaupunginosaan sijoittuvaan grynderinäytelmään Viekää
tuhkatkin pesästä, jonka kantaesitys oli ollut 1972 ja jota Työväen
Teatterissa oli esitetty useita näytäntökausia.
Työväen
Teatterin esityksen oli ohjannut Vili Auvinen, Komediateatterissa myöhemmin
monia näytelmiä ohjanneen Tommi Auvisen isä. Olli-Pekka Ulkuniemi
ohjasi puolestaan Komediateatterin version, jonka ensi-ilta oli 8.
kesäkuuta 1995. Näytelmän keskeisissä osissa olivat Riitta
Elstelä, Harri Laurikka, Irmeli Hirvonen, Kirsi Liimatainen, Ilkka
A. Jokinen, Leila Karttunen, Panu Raipia ja Markku Eskelinen. Näytelmää
esitettiin 35 kertaa ja se keräsi 9.400 katsojaa.
Viekää
tuhkatkin pesästä
on ennen kaikkea pääosan Aina Impi Janhuskan näytelmä. Työväen
Teatterissa osa oli ollut Sylvi Salosen suuri riemuvoitto, josta oli
tullut osa teatterihistoriaa. Komediateatterissa Janhuskan roolissa
oli suomalaisen revyyteatterin ”perusjätkän” ja tunnetun
koomikon Ossi Elstelän tytär Riitta Elstelä.
Sylvi
Salosen voimakas eläytyminen Janhuskaksi johti Komediateatterin eräässä
esityksessä ”välikohtaukseen”, jota kukaan katsojista tai
esittäjistä tuskin koskaan unohtaa.
Näytelmässä
on kohtaus Janhuskan syntymäpäiviltä, jota vietetään mehua
juoden ja kakkua syöden. Kun Riitta Elstelä oli huomannut Sylvi
Salosen olevan katsomossa, vei hän lasin mehua Sylvillekin, ja
skoolasi tämän kanssa. Yleisö palkitsi kohtauksen ja antoi
kummallekin Janhuskalle asiaankuuluvat raikuvat suosionosoitukset.
–
Komediateatterin me-henki oli sinä kesänä korkeimmillaan, Panu
Raipia muistelee. – Jokainen mukana ollut tunsi olevansa synnyttämässä
jotakin uutta. Käynnistimmehän me uutta vakinaista kesäteatteritoimintaa
aivan uudessa paikassa miltei kaupungin keskustassa.
Lisää Komediateatterin vaiheista kirjassa
Isältä
pojalle
|